perjantai 15. elokuuta 2014

Tästä se lähtee!

Pahoittelen postauksen julkaisua vasta nyt, mutta koneeni netti ei opistolla suostunut yhteistyöhön kanssani.

Aloitin siis Tiistaina Osaran maaseutuopistolla suorittamaan maatalousalan perustutkintoa
ja samalla "muutin" kotoani asuntolaan asumaan.
Eläminen tuntuu niin paljon vapaammalta ja ihanemmalta opistolla kuin taas kotona ja vanhassa koulussa ollessani.
Päivä päivältä tykästyn kouluuni yhä enemmän, mutta on parit turhautumisen hetkentkin tullut siellä jo koettua.
En ole ehtinyt oikein tutustumaan keneenkään luokkalaiseeni, koska olen viettänyt kaiken vapaa aikani opiston tallilla pyöriessä, mutta uskoisin että pian tulen paremmin tutustumaan muihin.
En nyt (ainakaan viellä) tuonut hevosta mukanani opistolle, mutta taitaa sekin päivä viellä koittaa ;)
Pääsin keskiviikkona aloittamaan "aktiivisesti" taas tämän hevosharrastuksen koulun hevosten ja ponien kanssa, joten postauksia alkaa tuuppaamaan nyt paljon enemmän ja useammin!

Keskiviikkona sain luvan takaa-ajaa koulun ex-ravuri "eläkelläis" shetlanninponi ruunalla.
Ponin nimi on "Niemenpellon Romeo", mutta tutuminnin "Romeo" tai "Romppu".
Romppu on ollut nuorempana koulun ravitykki, mutta nyt on ansaitulla "eläkkeellä".
Vanhalla herralla on kesän aikana hieman vatsaa kertynyt joten päätimme aloittaa kunnon kohotuksen Rompulle. 


Hain Rompun laitumelta, harjasin sen käytävällä ja sen jälkeen tallimestari valjasti Rompun, koska näytti samalla muutamalle osaamattomalle miten valjastus tapahtuu.
Lähdin sitten ponin kanssa kohden maneesia kun olin saanut Rompun ja itseni valmiiksi.
Takaa ajoin ponia n.30min maneesissa.
Tein tuona aikana pysähdyksiä, peruutuksia, tötsien pujottelua, sekä muutamat hölkkä suorat.
Rompulle tuo 30minuutia oli riittävä aika näin  aluksi, mutta tästä se kunto lähtee kasvamaan ja läskit lähtee! 
Talutin ponin takaisin talliin, purin sen valjaista ja harjasin viellä lopuksi, sekä vein ponin takaisin laitumelle mutustelemaan heinää.

Torstaina oli ensimmäinen hevostunti ja pääsimmekin heti hevosen selkään.
Joukossa oli monta kokematonta, joten aluksi opettaja kertoi miten hevosta käsitellään, tallin säännöt, sekä muuta tärkeää hevosiin liittyvää asiaa.
Haimme muutaman luokkalaiseni kanssa hevosia kauempaa laitumelta kun opettaja selitti hieman kokemattomammille hevosen talutusta yms.
Toimme muutaman hevosen laitumelta talliin ja aloimmekkin sitten laittaa niitä kuntoon tuntia varten.
Emme tietenkään kunnollista ratsastustuntia viellä pitäneet, koska joukossa oli sellaisiakin jotka eivät koskaan olleet edes käyneet hevosen selässä, sekä hevoset olivat viellä "kesälomalla".
Sain tunnille tilasto ruunan nimeltä "Milleenium", mutta tutummin "Millis" taikka "Musti".

Millis on yksi näistä vihreitä pikku miehiä näkevä hevonen, mutta ei tee muuta kuin säpsähtele niitä olemattomia asioita.
Millis meni hyvin koko tunnin ajan, mutta hieman aluksi oli kankea eikä kuunnellut kunnolla apuja. Hetken taivuttelun ja herkistelyn jälkeen ruuna alkoi kuunnella käskyjä ja huomattavasti meno parani. Tietenkin Millis näki yhden pienen vihreän ötökän yhdessä maneesin nurkassa ja sitä piti säpsähtää, mutta kun ruunalle kertoi että se näki vain omiaan niin johan kaikki vihreät otukset katosivat silmistä ;)

Koulun jälkeen menin vielä takaa ajamaan Rompun maneesiin, mutta menimme vain pikaiset treenit, koska meillä oli lähtö luokan kanssa mökille viettämään yhteistä mökkeily iltaa.

Perjantaina koulun loputtua olin menossa ratsastamaan suomenhevos ruunaa nimeltään "Osaran Alarik" tutummin "Arttu", mutta kamala ukkonen iski kohdalle ja unohdin liikutuksen sikseen ukkosen ajaksi.


Sade kun hellitti lähdin yhdessä tallityöntekijöiden kanssa katsomaan toiselle tallille Osaran 3kk ikäistä Russponi varsaa, joka oli jäänyt orvoksi sen emän menehdyttyä , mutta nyt viettää iloista varsa aikaa uuden emänsä ja monen muun tamman ja varsan kanssa laitumella.
Harmi että olin jättänyt kamerani asuntolaan, koska laitumella oli monta niin suloista shetlanninponi varsaa joista olisi varmasti saanut suloisia kuvia.
Ensi kerralla sitten muistaa ottaa sen kameran mukaan! ;)


Varsan tervehtimis reissusta palattuamme ei ukkosesta ollut enään tietoakaan, joten hain Artun tarhasta ja aloin valmistella sitä ratsastusta varten.
Menin Artun kanssa maneesiin ja tarkoitus oli hieman jumpata ruunaa käynnissä ja ravissa.
Aloittelin reippaalla eteenpäin ratsastuksella ja koitin pitää tuon maneesissa vaeltelevaa etanaa suorana ja reippaassa käynnissä.
Aloin taivuttelemaan Arttua ympyröillä, sekä tein muutamia pysähdyksiä aina pitkille sivuille.
Otin myös muutamat ravit ja työstin ympyrää ravissa, sekä pitkillä sivuilla koitin pitää hevosen suorassa linjassa ja hyvä tempoisessa ravissa.
Ratsastin n. 45 minuuttia ja olin erittäin ylpeä hevosesta, joka oli aluksi koittanut kiemurrella ja lusmuilla maneesissa, mutta oli tuon 45 minuutin aikana kuoriutunut reippaasti ja suorassa etenevä upea suomenhevonen!
Jos vaikka saisin opettajalta Artun passihevosekseni, että voisin alkaa kunnolla treenamaan sen kanssa kouluratsastusta ja ehkä samalla itsestäni kuoriutuisi se "sisällä piilevä kouluratsastaja" ;)


Päätin viellä ajaa kärryjen kanssa Rompun, koska poni oli kerta saanut kengät takaisin jalkoihin.
Hain rompun laitumelta, harjasin sen, sekä valjastin kärryjen eteen.
Lähdin ponin kanssa koulun omalle "radalle" joka on hieman alle kilometrin pituinen.
Kävelin ensimmäisen kierroksen reippaassa käynnissä ja toisella kierroksella ravasin ne muutamat pätkät, missä alusta oli hieman kovempaa ja kantavempaa kuin muissa kohdissa.
Rompulle riitti hyvin kaksi kierrosta radan ympäri, koska alusta oli aika pehmeää ja poni joutui koko ajan tekemään kunnolla töitä edetäkseen reippaasti.
Kyllä sen vaan huomaa kuinka poni heti syttyi, kun pääsi vetämään kärryjä perässään.
Romppu nautti täysin sieluin treenistä ja oli mukava katsella korvat hörössä ponia joka tekee sitä mistä pitää!
Oli kivaa päästä ajamaan ponia pitkästä aikaa, mutta pakko on sanoa että mielestäni hevosilla ajaminen on paljon mukavempaa kuin poneilla ajo,
Toki molemmissa on ne omat hyvät ja huonot puolensa, mutta itse ehkä kaipaan sitä vauhdin huumaa minkä saan paremmin hevosella hiitatessa, kuin taas poneilla. :D


          

perjantai 8. elokuuta 2014

Uusi alku ja uudet tuulet!

Blogi alkaa nyt puhtaalta sivulta ja mukaan tulee uusia tuttavuuksia!

Tosiaan uudistin blogin melkein kokonaan, koska aloitan tiistaina opiskeluni Osaran maaseutuopistolla ja moni asia muuttuu sen mukana.
Mitä muuten pidätte uudesta ulkoasusta? ;)
Uusia hevostuttavuuksia tulee blogiin, sekä bloggaukseni aktivisoituu sen myötä!
Aloitan kunnolla bloggauksen tiistaina kun kouluni alkaa ja varmaan hevosen selkään pääsen kapuamaan keskiviikkona.
Koitan saada itselleni kuvaajaa jotta saisin tänne blogiin teille materiaalia esille.


Blogi "nukkuu kesäloma unta" tiistaihin asti ja sitten toivottavasti saatte aktiivisen ja reippaan bloggaajan takaisin!
Nyt nautiskelen kumminkin täysin sieluin viimeisistä kesälomani päivistä.
Tässä teille pari kesäistä fiilistely kuvaa;
(kiitos Pauliinalle kuvista)






tiistai 14. tammikuuta 2014

Lämminveriset ravihevoset ratsuina?

Ajattelin nyt siis vihdoin tehdä 10 lukijan täyttymisen kunniaksi hieman erikoisemman postauksen.
Hetken mietinnän, ja kavereiden mielipiteen kuultuani päätin ottaa aiheeksi:
"Lämminveriset ravihevoset ratsuina"
Postauksen sisältö on vain oma mielipiteeni asiasta, ja moni voi olla tästä asiasta eri mieltä.
VAROITUS!postauksesta tulee pitkä, joten varatkaa aikaa tämän lukemiseen, sekä sisäistämiseen.


Lämminverinen ravihevonen on nimensä mukaan jalostettu ravaamaan nopeasti, mutta hevosen pitää myös kestää juosta, sillä tulee olla kilpailemisen/voiton halua, sekä sen tulee olla rakenteeltaan juoksemiseen sopiva.
Useimmat lämminveriset ravihevoset ovat hyviä käsitellä, kuljettaa, kengittää, sekä ne eivät useinkaan hätkähdä pienistä asioista, ja ovat tottuneet muihin hevosiin.Useimmilla ravureilla on menty monté lähtöä, ja treenattu selästä käsin, joten ne hyväksyvät usein satulan, ihmisen selkäänsä, sekä ymmärtävät ohjilla tapahtuvan ohjauksen. Toki poikkeuksiakin löytyy hevosissa, koska mikään hevonen ei ole täysin samanlainen.
Nämä asiat eivät kuitenkaan viellä tee ravurista valmista ratsua.

Ravurin ei tietenkään ole haluttu laukkaavan radalla, vaan ravaavan joten niille ei ole opetettu laukkaamaan rauhallisesti, sekä kolmitahtista laukkaa, joka olisi taas ratsuilla toivottua. Usein ravureilla jotka ovat siirtyneet ratsuiksi on ihan outoa kulkea rauhallisesti, sekä niiltä voi olla vaikea kitkeä vahva kilpailuvietti pois.
Ravureilla ei ole yhtä hyvää tasapainoa, sekä taitoa liikkua ratsastaja selässä, kuin ratsuilla.
Syynä on se, että hevonen joutuu käyttämään lihaksia, joita se ei ole raviuransa aikana käyttänyt samalla tavalla.
Ravurit ovat myös tottuneet juoksemaan pää ylhäällä, joten pää alhaalla kaarella työskenteleminen on niille ihan outo asia.


Ajatelkaa itse, että olisitte ikänne harrastaneet vaikka melontaa, ja teidät vietäisiin hevosen selkään ratsastustunnille huippu valmentajan silmän alle. Olisi teillä vaikeuksia hakea oikea tasapaino, joutuisitte käyttämään lihaksia joita ette ole ennen käyttäneet, sekä ihan uusien asioiden oppiminen veisi aikaa, sekä sen eteen pitäisi nähdä vaivaa, jotta oppisitte uuden lajin.
Sama pätee ravureilla, kun niitä opetetaan ratsuiksi.


Ravurista saa kumminkin usein kelvon ratsun, jos ne ovat selvinneet joskus jopa rankasta raviurasta.
Kumminkin nyt on pakko sanoa se, että suomenhevosista tulee useammin ns"parempia" ratsuja, koska niitä ei ole jalostettu pelkästään vain juoksemaan, joten niiden rakenne sopii paremmin ratsuksi, kuin lämminveristen ravihevosten. Olen toki nähnyt lämminverisiä ravihevosia, jotka ovat kisanneet niin koulussa, kuin esteilläkin aluetason kisoissa, mutta en usko, että niillä pääsisi yhtä isoihin kisoihin kisaamaan, kuin suomenhevosilla.
Ravurit usein kärsivät erillaisista jalka vaivoista, sekä joillain voi olla huonoja kokemuksia ihmisistä.
Hyvin menestyneet ravurit usein jatkavat siitos puolella, mutta monet huonosti, tai kohtuullisesti menestyneet lämminveriset joutuvat uran loputtua teuraaksi, koska kouluttamattomille ex-ravureille joilla saattaa olla jos mitäkin vikoja ei ole paljon kysyntää. Tosin on niitäkin jotka ostavat tarkoituksella ex-ravureita, ja kouluttavat, jotta hevoset saisivat ns"uuden mahdollisuuden". Itse pidän siittä, että ihmiset antavat ravurille mahdollisuuden jatkaa elämää, jos ne ovat terveitä, sekä pystyviä jatkamaan uudessa perheessä, ja ammatissa.
Valitettavasti, kun varsinkin lämminverisiä myydään ihan polku hinnalla, koska lämminverisiä ravihevosia ei niinkään arvosteta ratsuina, joten harva päätyy oikeasti hyvään kotiin(onneksi moni on saanut hyvän kodin, jossa ovat saaneet kunnon koulutuksen ratsuiksi, ja elävät onnellisesti "uutta elämäänsä").
Miettikää kumminkin tarkkaa ennen ex-ravurin hankintaa onko teillä riittävää aikaa, sekä taitoa kouluttaa ravurista ratsua. Työn tulos kumminkin palkitaan ajan kanssa, mutta älä odota, että saisit MM-tason kilparatsun ravurista, Useimmista lämminverisistä tulee mukavia maasto-ja harrasteratsuja, mutta monista ei tule tallikisoja isompia kilpureita. Poikkeuksia tosin on, mutta ei niitä tapaa kovin usein.

Ratsastuskisoissa lämminveriset ex-ravurit saavat vieroksuvia, ja outoja katseita itseensä. Moni kritisoi, sekä ihannoi ex-ravurilla kisaamista, mutta mielestäni pärjääminen kisoissa osoittaa sitä, kuinka paljon työtä, ja uskoa hevoseen on kohdistettu, sekä ihmiseltä se osoittaa todellakin vahvaa luonnetta, taitoa, sekä tahtoa kouluttaa hevosta. Monikin hyvin koulutettu ex-ravuri ei kumminkaan kisaa erinäisistä syistä esim.stressi herkkyys, tai sitten vain ei ole halua kisata eikä tarvikkaan.

(Kuvassa ex-ravuri)

Lopuksi viellä linkki pariin mielestäni hyvin aiheeseen liittyvään videoon:
(Linkitän videot varmuuden vuoksi, koska videot alla ei ehkä näy kaikilla)
Tämä on varmaan kaikista ns"tunnetuin"ravurista ratsuksi video, mutta tässä näkee millainen helmi ravuristakin voi tulla hiottuna.
Linkki:Video 1


Video 2
Tässä näkee hyvin mitä voi saada kovan työn tuloksena
linkki: video 2


Oli sitten kyseessä ex-ravuri suomenhevosena,lämminverisenä ravihevosena,taikka pohjoisruotsinhevosena
niin ne ovat yhtä rakastettavia, ja ihania hevosia, kuin esim.arabit,ja hannoverit.
Hevosia kaikki ovat, vaikka rotu onkin eri. Mielestäni hevosta ei pitäisi tuomita sen rodun mukaan.
Jokaisesta ravurista voi tulla ratsu, mutta ratsusta et saa ravuria.
Kova työ. ja kärsivällisyys palkitaan lopulta aina.

Kommentoikaa, ja kertokaa oma mielipiteenne asiasta!
Oliko postaus hyvä, olisiko siinä parannettavaa?
Jos tykkäsitte niin voisin tehdä vastaavia postauksia jatkossakin, joten kertokaa toki, jos haluatte minun tekevän jatkossakin tämän tyylisiä postauksia.

 (Tämä kuvien ex-ravuri on opettanut minulle minulle enemmän, kuin koko ikänsä ratsuina olleet hevoset)