tiistai 14. tammikuuta 2014

Lämminveriset ravihevoset ratsuina?

Ajattelin nyt siis vihdoin tehdä 10 lukijan täyttymisen kunniaksi hieman erikoisemman postauksen.
Hetken mietinnän, ja kavereiden mielipiteen kuultuani päätin ottaa aiheeksi:
"Lämminveriset ravihevoset ratsuina"
Postauksen sisältö on vain oma mielipiteeni asiasta, ja moni voi olla tästä asiasta eri mieltä.
VAROITUS!postauksesta tulee pitkä, joten varatkaa aikaa tämän lukemiseen, sekä sisäistämiseen.


Lämminverinen ravihevonen on nimensä mukaan jalostettu ravaamaan nopeasti, mutta hevosen pitää myös kestää juosta, sillä tulee olla kilpailemisen/voiton halua, sekä sen tulee olla rakenteeltaan juoksemiseen sopiva.
Useimmat lämminveriset ravihevoset ovat hyviä käsitellä, kuljettaa, kengittää, sekä ne eivät useinkaan hätkähdä pienistä asioista, ja ovat tottuneet muihin hevosiin.Useimmilla ravureilla on menty monté lähtöä, ja treenattu selästä käsin, joten ne hyväksyvät usein satulan, ihmisen selkäänsä, sekä ymmärtävät ohjilla tapahtuvan ohjauksen. Toki poikkeuksiakin löytyy hevosissa, koska mikään hevonen ei ole täysin samanlainen.
Nämä asiat eivät kuitenkaan viellä tee ravurista valmista ratsua.

Ravurin ei tietenkään ole haluttu laukkaavan radalla, vaan ravaavan joten niille ei ole opetettu laukkaamaan rauhallisesti, sekä kolmitahtista laukkaa, joka olisi taas ratsuilla toivottua. Usein ravureilla jotka ovat siirtyneet ratsuiksi on ihan outoa kulkea rauhallisesti, sekä niiltä voi olla vaikea kitkeä vahva kilpailuvietti pois.
Ravureilla ei ole yhtä hyvää tasapainoa, sekä taitoa liikkua ratsastaja selässä, kuin ratsuilla.
Syynä on se, että hevonen joutuu käyttämään lihaksia, joita se ei ole raviuransa aikana käyttänyt samalla tavalla.
Ravurit ovat myös tottuneet juoksemaan pää ylhäällä, joten pää alhaalla kaarella työskenteleminen on niille ihan outo asia.


Ajatelkaa itse, että olisitte ikänne harrastaneet vaikka melontaa, ja teidät vietäisiin hevosen selkään ratsastustunnille huippu valmentajan silmän alle. Olisi teillä vaikeuksia hakea oikea tasapaino, joutuisitte käyttämään lihaksia joita ette ole ennen käyttäneet, sekä ihan uusien asioiden oppiminen veisi aikaa, sekä sen eteen pitäisi nähdä vaivaa, jotta oppisitte uuden lajin.
Sama pätee ravureilla, kun niitä opetetaan ratsuiksi.


Ravurista saa kumminkin usein kelvon ratsun, jos ne ovat selvinneet joskus jopa rankasta raviurasta.
Kumminkin nyt on pakko sanoa se, että suomenhevosista tulee useammin ns"parempia" ratsuja, koska niitä ei ole jalostettu pelkästään vain juoksemaan, joten niiden rakenne sopii paremmin ratsuksi, kuin lämminveristen ravihevosten. Olen toki nähnyt lämminverisiä ravihevosia, jotka ovat kisanneet niin koulussa, kuin esteilläkin aluetason kisoissa, mutta en usko, että niillä pääsisi yhtä isoihin kisoihin kisaamaan, kuin suomenhevosilla.
Ravurit usein kärsivät erillaisista jalka vaivoista, sekä joillain voi olla huonoja kokemuksia ihmisistä.
Hyvin menestyneet ravurit usein jatkavat siitos puolella, mutta monet huonosti, tai kohtuullisesti menestyneet lämminveriset joutuvat uran loputtua teuraaksi, koska kouluttamattomille ex-ravureille joilla saattaa olla jos mitäkin vikoja ei ole paljon kysyntää. Tosin on niitäkin jotka ostavat tarkoituksella ex-ravureita, ja kouluttavat, jotta hevoset saisivat ns"uuden mahdollisuuden". Itse pidän siittä, että ihmiset antavat ravurille mahdollisuuden jatkaa elämää, jos ne ovat terveitä, sekä pystyviä jatkamaan uudessa perheessä, ja ammatissa.
Valitettavasti, kun varsinkin lämminverisiä myydään ihan polku hinnalla, koska lämminverisiä ravihevosia ei niinkään arvosteta ratsuina, joten harva päätyy oikeasti hyvään kotiin(onneksi moni on saanut hyvän kodin, jossa ovat saaneet kunnon koulutuksen ratsuiksi, ja elävät onnellisesti "uutta elämäänsä").
Miettikää kumminkin tarkkaa ennen ex-ravurin hankintaa onko teillä riittävää aikaa, sekä taitoa kouluttaa ravurista ratsua. Työn tulos kumminkin palkitaan ajan kanssa, mutta älä odota, että saisit MM-tason kilparatsun ravurista, Useimmista lämminverisistä tulee mukavia maasto-ja harrasteratsuja, mutta monista ei tule tallikisoja isompia kilpureita. Poikkeuksia tosin on, mutta ei niitä tapaa kovin usein.

Ratsastuskisoissa lämminveriset ex-ravurit saavat vieroksuvia, ja outoja katseita itseensä. Moni kritisoi, sekä ihannoi ex-ravurilla kisaamista, mutta mielestäni pärjääminen kisoissa osoittaa sitä, kuinka paljon työtä, ja uskoa hevoseen on kohdistettu, sekä ihmiseltä se osoittaa todellakin vahvaa luonnetta, taitoa, sekä tahtoa kouluttaa hevosta. Monikin hyvin koulutettu ex-ravuri ei kumminkaan kisaa erinäisistä syistä esim.stressi herkkyys, tai sitten vain ei ole halua kisata eikä tarvikkaan.

(Kuvassa ex-ravuri)

Lopuksi viellä linkki pariin mielestäni hyvin aiheeseen liittyvään videoon:
(Linkitän videot varmuuden vuoksi, koska videot alla ei ehkä näy kaikilla)
Tämä on varmaan kaikista ns"tunnetuin"ravurista ratsuksi video, mutta tässä näkee millainen helmi ravuristakin voi tulla hiottuna.
Linkki:Video 1


Video 2
Tässä näkee hyvin mitä voi saada kovan työn tuloksena
linkki: video 2


Oli sitten kyseessä ex-ravuri suomenhevosena,lämminverisenä ravihevosena,taikka pohjoisruotsinhevosena
niin ne ovat yhtä rakastettavia, ja ihania hevosia, kuin esim.arabit,ja hannoverit.
Hevosia kaikki ovat, vaikka rotu onkin eri. Mielestäni hevosta ei pitäisi tuomita sen rodun mukaan.
Jokaisesta ravurista voi tulla ratsu, mutta ratsusta et saa ravuria.
Kova työ. ja kärsivällisyys palkitaan lopulta aina.

Kommentoikaa, ja kertokaa oma mielipiteenne asiasta!
Oliko postaus hyvä, olisiko siinä parannettavaa?
Jos tykkäsitte niin voisin tehdä vastaavia postauksia jatkossakin, joten kertokaa toki, jos haluatte minun tekevän jatkossakin tämän tyylisiä postauksia.

 (Tämä kuvien ex-ravuri on opettanut minulle minulle enemmän, kuin koko ikänsä ratsuina olleet hevoset)


17 kommenttia:

  1. Täyttä asiaa tämä postaus! Itselläkin on liikutus/vuokrahevosena lämppäri, jolla on ravitausta, muttei tosin ole ikinä juossut kilpaa. MInusta on hienoa että ihmiset jaksavat panostaa ex-ravuireihinkin!

    Käyppä toki vilkaisemassa minun blogini jos kiinnostaa; http://tiiajaviki.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Tää oli kyl nii hyvä postaus ainaki omasta mielestäni, täyttä asiaa! En tiedä vaikuttaako asiaan sitten se, että itse omistan juurikin ravitaustaisen lämppärin, mutta joka tapauksessa tykkäsin. :)

    VastaaPoista
  3. Olen samaa mieltä kanssasi, itsellä oma lv-ruuna ex-ravuri. Nykyään mainio ratsu re 110cm (menisi enemmänkin) ja Ko helppoB. :) kova työ on takana meilläkin.

    Käy toki kurkkaamassa blogini jos kiinnostaa http://elamamakentapaan.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  4. Minun vuokriksellani joka on lämpöinen ex-ravuri on kisattu aluetasolla matkaratsastusta ja voi sitä naurun määrää! Ja loppujen lopuksi hevonen on voittanut melkein kaikki kisat jonne on lähdetty "voittamaan".

    VastaaPoista
  5. Oon kyllä täysin samaa mieltä! Hyvä aihe postaukselle. :)

    kolme-kertaa-poneilu.blogspot.fi

    VastaaPoista
  6. Tosi hyvä postaus ja tosi hyvin kirrjoitettu! Olen myös samaa mieltä siitä, että ravurista saa tosi kivan ratsun, kunhan osaa ja viitsii kouluttaa.
    http://www.hippuja.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  7. Että saadaan lisää väkeä näiden ajatusten taakse, tutustuttehan uuteen yhdistykseemme :)
    http://lamminveristenystavat.blogspot.fi

    VastaaPoista
  8. Kivasti kirjoitettu postaus. Itsellä liikutushevosena vanhempi lämminverirotuinen tamma (nuorempana mennyt HeA:ta, nyt opettaen sitten minua ja muutamaa muuta), joka on kyllä ikänsä ollut ratsuna.

    Itse olen hyvinkin sillä kannalla, että nimenomaan se hevosen rakenne on näiden lämppäriratsujen kohdalla yksi suurimpia asioita. Lämmineveriselle ei välttämättä saa hyvää pyörivää kolmitahtista laukka, ellei sen rakenne anna periksi siihen. Nimenomaan oma liikutettava on rakenteeltaan niin lyhyt ja "ponimainen", että se tähän kykenee, vaikka aikoinaan sen kanssa on paljon paljon töitä tehty asian kanssa. Samalla tallilla on myös toinen, pitkärunkoisempi lämminverinen, jonka laukasta ei ole ikinä saatu yhtä hyvää.

    Nimenomaan rakenteellisten syiden takia lämppäreistä saa omasta mielestäni erittäin hyviä harrastekavereita, osasta ehkä vähän paremmankin. Mutta harvasta on kuitenkaan ikinä pääsemään pitkälle ratsujen kisapuolella, nimenomaan sen takia, ettei kaikille edes saa aikaiseksi kunnollista kolmitahtista laukkaa vaikka miten yritettäisiin :)

    Mutta nimenomaan harrastekavereiksi erittäinkin hienoja kavereita!

    VastaaPoista
  9. Saatkin tehdä jo 20 lukijan spessua ! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa tulla arvonta 20 lukian kunniaksi!:)) voit vaikuttaa asiaan äänestämällä blogin sivussa olevassa kyselyssä ;)

      Poista
  10. Hienoa että olet tästä kirjoittanut. Useampi ihminen saisi tämän lukea, koska on uskomattoman töykeää suhtautumista nähty ex-ravureihin. Kun ratsastustallilla ihmiset kuuli, että olimme hankkineet ex-ravurin meitä katsottiin niin pitkään ja kommentit oli lähinnä "ai". Ei mitään "kivaa, ihanko totta, nyt pääsette omalla hevosella" tms. Ratsuihmisten mielestä lämppäreistä ei ole mihinkään. No onpas! Enkä puhu nyt kisaamisesta vaan siitä hevostaitojen kehittymisestä, kokemuksista ja iloisesta harrastamisesta, jota kaikki hevoset ihmisille tuovat. Aivan liian usein keskitytään tavoitteisiin ja pärjäämiseen, eikä niihin tallihetkiin ja lämpöisiin tervehdyksiin. Toisaalta voimme ylpeydellä sanoa että pulskasta ex-ravurista on vuoden harrastelulla kehittynyt lihaksikas, itsensä kaula kaarella kantava, nopea oppinen ratsu. Laukkaa ei sille ole vielä opetettukaan, mutta pohkeenväistö alkaa jo parin kerran jälkeen sujua. Pointtini on se, että jokaisessa hevosessa on potenttiaalia. Nimittäin opettaa ihmiselle uusia taitoja, avoimuutta ja kykyä iloita pienistä asioista.

    VastaaPoista