Huhhu...mihin ne päivät oikein katoavat?
Aika rientää hirveää vauhtia, eikä itse meinaa mukana pysyä päivissä.
Tuntuu, kuin juuri mulla olisi ollut Pojun kanssa ensimmäinen kouluvalmennus, mutta onhan siitä jo melkein viikko kulunut.
Noh parempi myöhään, kuin ei milloinkaan? Joten, jos nyt koitan kirjoittaa teille viime sunnuntaina olleesta kouluvalmennuksesta jotain...
Tosiaan olen saanut minulle ja Pojulle yhden tuttuni pitämään tunteja, koska tiedän tarvitsevani hieman apua ruunan koulutuksen kanssa, sekä oma istuntani korjaamisessa.
En kerro "valmentajani" nimeä täälä teille suoranaisesti, mutta kirjoitain hänestä "K´na" täälä.
Suoraan sanottuna olin todella jännittynyt ensimmäisestä tunnista, koska en tiennyt millaista palautetta sieltä olisi tulossa, sekä muutenkin aina "uuden ihmisen" tunnit jännittävät minua itseäni.
K kävi Pojun selässä heti tunnin alussa, jotta hän tietäisi vähän miten ruuna toimii, sekä mitä se osaa.
Olin jo ihan varma, että Poju ei osaisi käyttäytyä mitenkään K´n mennessä sen selkään, mutta yllätyin positiivisesti huomatessani, että ruuna osasi käyttäytyä ihan hyvin!
Tietenkin ruuna vähän jännitti, kun uusi ihminen selässä ja testasi pystyisikö huijaamaan K´ta, mutta alkoi toimia kunnolla huomatessaan, ettei sitä tätiä nuon vain kuskailla ;)
"Ilman tahtia ei ole asianmukaista ratsastusta." - Nuno Oliviera
Piakkoin pääsin itse kipuamaan Pojun selkään ja kyllä huomasi, että kaksi peräkkäistä vapaa päivää olivat tehneet ruunasta tikittävän pommin.
K korjasi heti huomaamansa virheet istunnassani ja aloimme hioa sitten Pojun "virheitä".
Heti ensimmäisenä aloimme työstämään tahtia.
Mitä nyt voikaan odottaa entiseltä ravurilta?
Poju on tottunut siihen, että se kävelee ripeään tahtiin, sekä ravin on oltava nopea tahtista.
Olin itse jo hionut ruunan tahtia ravissa lähelle oikeaa, mutta käynnin tahditusta en ollut tehnyt aikaisemmin. Poju oli ihmeissään, kun aloimme tahdittaa sen käyntiä oikeaan tahtiin.
"1,2,3,4" ja "1,2,3,4" ja eikun taas uudestaan "1,2,3,4".
Paljon puolipidätteitä, laskua yhdestä neljään, sekä paljon kehuja onnistumisista.
Tahti alkoi olla jo oikea, mutta aina ohjasotteen löystyessä ja kehuja antaessa, tahti muuttui takaisin ripeämmäksi.
Vähitellen sain rytmin pysymään melkein oikeana, mutta lisää haastetta tuli, kun aloimme ravailemaan.
K laittoi meidät menemän isolla keskiympyrällä ja tarkoitus oli;
hevosen oikea taipuminen ympyrällä, käynnin oikeassa tahdissa pysyminen ja aina, kun tahti oli oikea --> siirtyminen oikea tahtiseen raviin muutaman askeleen ajaksi, josta taas lasku oikea tahtiselle käynnille.
Poju kuumui todella nopeasti tästä tehtävästä, koska luulin meidän volttaavan ja koittikin aina puskea ympyrältä pois, meidän ollessa pitkän suoran kohdalla.
Muutaman epäonnistuneen ryöstö yrityksen jälkeen, ruuna alkoi keskittymään tehtävään ja saatiinkin sen jälkeen useita todella hyviä pätkiä!
Lopetimme, kun tämä harjoitus alkoi sujua mallikkaasti, koska emme viitsi ruunaa "ajaa loppuun", tai haukata liian isoa palasta liian nopeasti, sekä hiljaa hyvä tulee.
Omassa istunnassani tuli tämän tehtävän aikana esille muutamia virheitä...
Jalkani lähti "valumaan" eteenpäin istuessani harjoitusravissa, mutta K´n tästä huomauttaessa aloin itse keskittyä myös ravissa jalkojeni oikeaan asentoon.
Pikku hiljaa hyvä tulee, mutta meissä molemmissa on vielä rutkasti työstettävää.
"En tykkää susta, kun laitat mut meneen ihan hissukseen! Mää tykkään mennä lujaa!"-Poju
Tunnista jäi todella hyvä fiilis, koska sain kehuja työstä, jonka olen jo tehnyt ruunan kanssa, sekä sain muutenkin positiivista palautetta. Pojusta olen todella ylpeä, koska tiedän ruunalla olevan vaikeuksia keskittyä ja sille rauhallisesti (eli tahdissa meneminen) on vaikeaa, mutta silti se teki parhaansa ja onnistuikin siinä hyvin!
Positiivisin mielin ja innokkaana odotellaan Pojun kanssa sunnuntaina olevaa koulutuntia!;)
