Jos pitkästä aikaa tulisi hieman "kunnollisempi" postaus!
Kuvat on ottanut Pauliina T. ja minulla on lupa julkaista kuvia.
Eilen sain pitkästä aikaa kuvaajan mukaani tallille (kiitos pauliina <3 ) ja päätinkin liikuttaa sitten Pojun lisäksi Artun.
Maneesissa oli meneillään yhden hevosen valmennus,joten päätin liikuttaa ensin Artun. Lähdin sitten hakemaan ruunaa sisälle, harjasin sen ja laitoin varusteet sille päälle, ennen kuin suuntasimme maneesille.
Artulla on ollut nyt aika rankasti vapaita päiviä, joten ajattelin, että ruunalla olisi paljon virtaa, mutta toisin kävi. Arttua joutui ratsastamaan oikein kunnolla eteen päin, ja muutenkin koko ajan ruuna tuntui poissaolevalta. Koitin ratsastaa ruunaa verkkaasti eteenpäin ja keksiä sille erillaisia tehtäviä, jotta se pysyisi "hereillä". Tein Artun kanssa avotaivutuksia pitkällä suoralla, ja voltit lyhyillä sivuilla. Hetken tuuppailun jälkeen Arttu alkoi taipumaan kivasti ja muutaman hyvän pätkän jälkeen lopetin avotaivutukset.
Harjoittelimme myös pysähdystä ja peruutusta, koska Artulla on ollut tapana peruuttaa vinosti, tai kiemurrellen. Muutaman kerran jälkeen ruuna alkoi taas tajuamaan mistä on kyse, ja peruutukset alkoivatkin luonnistumaan hyvin,
Kävelin vielä hetken pitkällä ohjalla maneesissa ja lopetin Artun liikutuksen siltä päivältä siihen.
Talutin Artun takaisin tallille ja otin varusteet pois, harjasin, juotin, sekä vein sitten pojan takaisin ulos.
Arttu toimi hyvin tällä kertaa, mutta olisihan ruunalla voinut olla toki enemmän eteenpäin pyrkimystä, sekä motivaatiota tekemiseen.
Täytyy nyt ottaa itseäni niskasta kiinni, ja alkaa liikuttamaan Arttua useammin!
Jos meistä, vaikka tulisikin jotain ;)
Hyvin huomaa, että tauko on vaikuttanut omaan istuntaan ja varsinkin käsien asento on huimasti huonontunut! Onneksi ensi viikolla saan kunnon kouluvalmennuksen niin pääsen korjaamaan istuntaa ammattilaisen valvovan silmän alle.
Hain Pojun tarhasta sisälle, ja Pauliina alkoi harjaamaan ruunaa sillä aikaa, kun minä hain varusteita.
Laitoin ruunalle varusteet sitten päälle, ja eikun kohti maneesia.
Pojulla oli perjantaina vapaata, joten päätin juoksuttaa sen, ennen kuin kapuaisin selkään.
Poju oli mukavasti kuulolla heti alusta alkaen, ja toimi liinan päässä kohtalaisesti (Poju ollut vain muutamia kertoja liinan päässä, joten hieman on töitä liinassa työskentelyn suhteen vielä).
Ruunalla ei vaikuttanut olevan erityisen paljon virtaa, ja kun se oli kuulolla hyvin, päätin mennä selkään hetken juoksutuksen jälkeen.
on se komea <3
Pauliina piti Pojusta kiinni sen ajan, kun nousin selkään, koska olemme myös opetelleet sitä, että ruuna seisoo paikallaan silloin, kun sen selkään noustaan, tai tullaan alas.
Pojun kanssa olen hakenut nämä kolme edellistä ratsastus kertaa rauhallisuutta ja sitä, että se kävelisi hallitusti, eikä kaahottaisi pitkin maneesin seiniä.
Poju seisoi tällä kertaa hienosti paikallaan, kun nousin sen selkään.
Yllätyin positiivisesti muutaman kierroksen jälkeen, kun herra malttoi kävellä hallitusti!
Ratti ja jarrutkin tuntui löytyvän ensimmäistä kertaa kunnolla kävellessä, ja teinkin pysähdys-eteen päin-pysähdys harjoituksia, jotka onnistuivat todella hyvin.
Hetken päästä maneesiin saapuikin toinen ratsukko ja hieman jännitin miten ruuna siihen suhtautuu, koska viimeksi, kun maneesissa oli samaan aikaan toinen ratsukko Poju kuumui erittäin paljon, mutta nyt ruuna ei oikeen ollut moksiskaan toisesta ratsukosta.
Päätin kokeilla hieman ravia, koska ruuna osoitti omaavansa ratin ja jarrun tällä kertaa.
Noh, tietenkin ruuna innostui tästä ja aluksi se koittikin kaahottaa oman mielensä mukaan pitkin maneesia, Tosin aina, kun ruuna päätti lähteä oman mielensä mukaan viemään minua, tein yhden ohjan pysähdyksen. Poju pian tajusi, että se ei saa kaahottaa maneesissa oman mielensä mukaan, vaan sen on kuunneltava minua.
Tietenkin aina välillä ruuna hermostui, kun ei tajua mitä siltä pyydän, mutta tarpeeksi selkeästi kun sille kertoo/näyttää mitä haluan siltä niin Poju alkaa tajuamaan.
Ravasin aina pitkän suorat aluksi ja kun tämä alkoi luonnistua, aloin ravaamaan koko uraa pitkin.
Muutamalla pätkällä aloin löytämään Pojulta jopa eri vaihteita ravin suhteen, sekä se alkoi kulmissa taipumaan mukavasti, eikä enään puskenut lapa edellä!
Näiden parin hyvän pätkän jälkeen, laskin ruunan käynnille ja kävelin loppukäynnit.
Ïloinen yllätys oli vielä lopuksi, kun ruuna malttoi seistä paikallaa sen ajan, kun tulin alas selästä ja nostin jalustimet ylös. <3
Otimme vielä maneesin ulkopuolella Pojusta muutamat pääkuvat, ja ei niitä kuvia voi kuin ihastella!
Poju on omaa silmääni miellyttävä suomenhevonen ja vaikka olen ruunan kanssa vasta vähän aikaa viettänyt niin voin sanoa, että tämä hevonen on vienyt sydämmeni <3
Kyllä tästä hevosesta vielä ratsu muovataan!
Poju on osoittanut tässä muutaman päivän aikana jo, että sillä on paljon annettavaa ratsuna. sekä se on muutenkin todella upealla luonteella varustettu hevonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti